Uuden kannen rimojen asennuksen aloitin perästä, paapuurin puolelta. Ensimmäisten kansirimojen asennuksessa apuna ja opettajana toimi venepuuseppä Matti. Hän näytti, miten mitataan päädyn oikea kulma, miten määräytyvät ruuvien paikat , miten rimoja ladotaan kanteen, kun tulee aika laitaa pitkiä rimoja ne. Kansivaneriin merkkasin lyijykynällä kansiruotojen paikat eli oikeat paikat tuleville ruuviriveille.

Kaikki oli teoriassa hallussa mutta tekeminen hieman tietysti jännitti. Kun piti alkaa tekemään töitä, niin ei se ollutkaan helppoa – ensin. Mieleen palautui eräs kannustus telakan Matilta. Hän totesi monen vuosikymmenen ja kymmenien kansiurakoiden kokemuksella, että monet puuveneilijät eivät uskalla edes aloittaa näin isoa hommaa… Pidin tätä hyvänä palautteena.

Kaikesta huolimatta tiikkikannen rakentamisen työvaiheet alkoivat tulla lopulta pian tutuksi. Virheitä piti välttää. Jos rima halkesi, se piti tehdä uudestaan. Etenkin ruuvien reikien syvyydet olivat ensi joko liian matalia tai sitten niin syviä, että rimaa ei voinut kiinnittää riittävän tukevasti kiinni vaneriin. Mutta työt etenevät hyvin. Kun ei tarvinnut juuri nousta paikaltaan, niin aikaa säästyi. Lisäksi ensimmäiset rimat olivat myös lyhyitä ja niitä oli helppo käsitellä. Lopputulos tietysti hiveli silmiä ensimmäisen työpäivän jälkeen. Mielessä toki oli, että kaikki ei ollut tässä. Pian edessä oli taas rimojen purku ja niiden liimaus. Tämä työvaihe tuli näin seuraavaksi.

Olennaisinta oli aloittaa reunasta ja rimojen asennus etenee kohti kuningaslautaa. Se asennettiin hyvissä ajoin paikoilleen.

Työvaiheet: riman sovitus, mitan arviointi silmämääräisesti, päätykulman sahaus, riman oikean mitan määrittäminen ja sahaus, 5 mm apupalikka riman päähän, reikien porauskohtien määrittäminen, reikien poraus, sovitus, sovitus, sovitus, riman asentaminen oikealla paikalle, apupalikalla painetaan edelliseen rimaan kiinni ettei jäää rakoa, ruuvien poraus. Valmista.

Galatheaan hankkimani teak-rimat olivat noin 290-310 cm pitkiä. Ostin rimaa yhteensä 300 metriä. Laskin menekin aika huolella. Ensin olin ostamassa rimaa 270 metriä mutta sitten toimittaja ehdotti ylimääräisen 30 metrin ostamista, koska sahauserä oli ennakoitua isompi. Teak-rimassa on valmiiksi sahattu ns. saumaura. Riman leveys on 36 mm saumauran kanssa. Riman paksuus on 12 mm eli kuten aiemminkin.

Perän rimojen asennukseen sekä vinssien lähellä olevien rimojen veistämiseen kului lopulta aika paljon aikaa. Myöhemmin pitkien rimojen asennuksessa oli taas omat työvaiheensa mutta ei taas niin paljon veistämistä.

Rimotuksen eteneminen

Perän rimasovitusten jälkeen siirryi sovittamaan ensimmäisten rivien ulommaisia kansirimoja. Kahden enimmäisen rivin asennus paapuurin puolelle oli melkoinen oppitunti. Sovittamiseen ja ensimmäiseen asennukseen kului paljon aikaa. Reunariman pituus oli noin 10 metriä, joten siinä sai jo miettiä, mihin kohtaan oikein halusi ensimmäiset tasasauma ja mihin asettuisivat taas seuraavan rivin liitos/saumakohdat. Kaikia kansirimoja piti lopulta taivuttaa aika paljon. Ulomaisissa rimoissa oli kuitekin eniten taivutettavaa. Niiden kiinnittämisessä apuna oli jo sentään kaksi apuhenkilöä. Kun sain paapuurin puolelle kaksi riviä valmiiksi, sovitin seuraavaksi styyran puolelle kaksi riviä valmiiksi.

Työvaiheiden jälkeen opin käyttämään – Matin vinkeistä – käytännssä ns. vanerisia kiilapaloja ja vanerilevyä. Kun rima piti saada lopulta oikeaan kohtaan, kiilat toimivat apukäsinä. Mutta usein asennushaasteena oli rimoihin syntyvä jännite, kun niitä pitä taivuttaa oikean muotoon. Pian keksin hakea ulkoa isoja tiiliä avuksi. Vanerilevyn ja tiilen yhdistelmä esti rimaa pompahtamasta pois paikoiltaan. Myöhemmin saatoin tehdä muutaman rivin ihan yksikseni kun käytössä oli tiilipainoja.

Tiikkirimoja piti käyttää säästellen. Jämäkappaleille saattoi tulla milloin vain tarvetta. Pääsiasia oli käyttä aina vaan kuin mahdollista koko rima kerrallaan.

Btw. Töitä tehdässä oli pidettävä huolta itsestä. Kun työskentelee korkealla, liikkumisen piti kiinnittää erityistä huomiota. Kannen siisteys oli olenaisen tärkeää, että ei ollut johtoja yms. tavaroita johon kompastua. Koko päivän rutistukset olivat myös fyysesti aika rankkoja, joten myös juoma- ja ruokataukoja piti pitää riittävästi.

Liimaus seuraavaksi

Kun sekä perän rimat että molempien reunojen kaksi riviä olivat valmiita, oli aika aloittaa liimaukset. Ennen irroitusta, rimat piti numeroida huolellisesti. Aoitimme työt paapurin puolella olevista rimoista. Liimaamiseen käytin Sikaflexin 298 -liimaa. Sika-liima on pääosin ihan samanalaista liimaa kaikki mutta oikea ”numero” kertoo mm. millaista se on liimata. Tässä tapaukssa 298 on kuin ketsuppia. Sitä on helppo pursottaa akkukäyttöisellä massapuristimella (Kiitos vielä Vesa V. lainasta!). Käytössä olisi 600 ml kokoiset makkarat – pieniä 300 ml pakkauksia ei kannata edes käyttää kustannusten vuoksi. Lisäksi käytöss oli erikokoisia levityskampoja, joilla sain tasoitettua liiman noin 4 mm paksuiseksi. Kangaspaloja oli valmiina joka puolella ja taskuissa tahroja varten.

Ensimmäisten rimojen liimaus oli helppoa koska pinta-ala oli sangen pieni ja rimat lyhyitä. Massaa saattoi levittää reunarimojen jälkeen vähän enemmänkin. Kun liima on kannessa, etukäteen sovitettu rima ”ajautuu” paikalleen vähän kuin itsestään. Oikea paikka löytyy viimeistään silloin kun myös ruuvit löytävät oman paikkansa. Homma on sotkuista. Kannattaa olla huolellinen. Rimojen likaantumista ei voi estää mutta mahdolliset pintatöhryt sai myöhemmin hiontavaiheessa pois.

Kaikista työläimmät olivat lopulta ne kaksi ensimmäistä liimattavaa riviä. Kun teki ensimmäistä kertaa kaksi pitkää riviä niin pientä jännitystä oli ilmassa. Liimaustiimissä jokaiselle oli selkeä rooli, kaksi huolehti siitä, että rima oli oikealla kohdalla ja kolmas ruuvasi ruuvit paikoillen. Tämä vaihe palautti mieleen opetukset kahden vastakkaisen riman sauman tekemisestä. Ensimmäiseksi rimao on sahatta tarkasti ja suorakulman käyttöä ei voinut unohtaa. RImojen päätyjen väliin laitettin 5mm. vaneripalikka. Ruuvia ei taas saa laittta suoraan riman päähän vaan noin 20-30 cm päähän liitoskohdasta. Liitoskohtaan piti vaan porata väliaikainen ns. saumapaino. Oli hyvä olla valmiina 5-10cm mittaisin palikoita ruuvattavaksi.

Työtapa- ja -määrä alkaa hahmottua

Kun ensimmäiset rivit oli asennettu ja liimattu, alkoi itselle syntyi käsitys siitä, millainen työmäärä olisi vielä edessä. Selvisi myös se, että en voi mitenkään teettää tätäkään työvaihetta ammattilaisella, koska budjetti ei olisi antanut periksi. Oli vaan suunnitelmat tulevien viikkojen menot niin että voisi käyttää kaiken liikenevän ajan rakentamiseen.

Työ kannatti tehdä muutaman rivi kerrallaan eli sovitus, purku ja liimaus. Minun piti tietysti myös miettiä, että milloin minulla on aikaa rakentaa rivejä valmiiksi ja sitten kutsua lopulta viikonlopun liimaustalkoisiin apureita. Mutta tekemällä oppi koko ajan ja myös liimauksissa työvaiheet sujuvoituvat.

Rimojen liimaustalkoita järjestin lopulta kolme kertaa. Keulan rimojen liimaus onnistui lopulta yksinkin. Kiitokset ensin Janille & Tepolle, Mikolle & Noralle sekä Marialle. Kannen rakentaminen ja liimaus ajoittui 9.-.25.4 väliselle ajalle, joten homma eteni ihan rivakasti.

Päiväkirjan mukaan pelkästään kansirimojen sovitus, asenus ja liimaus vei kaiken kaikkiaan noin 79 tuntia. Näiden työvaiheiden aikana kaksi kertaa apuna oli kaksi apuhenkilöä, molemilla kerroilla oli 7 tunnin talkoot ja kolmansissa talkoissa yksi henkilö 8 tunnin ajan. Lisäksi kaksi riviä asensi liimauksien kera telakan Matti.