Tiikkikannen rakentaminen vaatii hyvää suunnittelua, jotta työskentelyyn käytettävä aika olisi tehokkaassa käytössä. Tämä käytännössä tarkoittaa mm. sitä, eri työvaiheet voi käynnistää vaikka edeltävä isotyövaihe on vielä osaksi kesken. Galathean kannen uusimisessa neljänä päivänä tapahtuivat seuraavat työvaiheet: saumojen pohjustus, ruuvireikien tulppaus, massaus ja saumojen ja tulppien viimeistely.

Tekemistä on hyvä vaihtaa muutenkin, koska usein muutaman tunnin raatamisen jälkeen alkaa tekeminen kyllästyttää, ja siksi hyvä tehdä välillä jotain muuta. Itse yleensä pidin joko pienen tauon tai siivosin.

Kansirimojen liimausvaiheessa oli tarjolla myös apukäsiä, joten tässä tapauksessa kansirimojen saumojen primerointi voitiin jo aloittaa, koska varsinaisen saumaustyön aloitus oli edessä tuolloin ihan lähipäivinä.

Ennen pohjustusta imuroin saumat puhtaaksi kaikista roskista. Primerinä käytin Sikan DC 290 primeriä. Ostin useamman litran – pahanhajuista ainetta – kerralla, jotta ei varmasti lopu kesken.

Levitys sujui hyvin pienellä pensselillä, jonka vielä leikkasin sopivan leveyiseksi, jotta primer levittyisi heti saumaan eikä rimoille. Ensimmäiset rimat olivat toki harjoittelua ja ne näyttivät kauttaaltaan pohjustetuilta rimoilta.

Primeroin rimoja aina sen verran, jonka ajattelin puolestaan saumata seuraavana päivänä. Ohjessa lukee aina suositus levittämistä. Primerin levityksessä kannatti olla kunnon hengityssuojain, koska liuotin on niin ärhäkkään hajuinen.

Myös tulppaus työn alle

Rimoituksen jälkeen oli aika perehtyä myös ruuvireikien tulppaukseen. Työvaiheen tein suunnilleen samoina päivinä kuin laitoin saumoihin pohjustusaineen.

Ostin suosiolla 10 mm tulpat valmiina. Vertailin eri kauppojen hintoja mutta ulkomaisten kauppojen sijasta edullisimmat tulpat tilasin lopulta Maritimista.

Telkan Matti näytti minulle lyhyesti oikean tavan tulpata. Valmiina kannatti olla pieni annos liimamiseen käytettävää epoksia – hitaalla kovettimella – sekä vahvoja puutikkuja.

Tulppaa ei saa uittaa epoksissa. Tikulla otin pienen määrän liimaa, pyöräytin tikulla liimaa tulpan reiän ympärille ja ihan vähän pohjaan. Tulppa paikoilleen ja vasaralla viimeistely. Jos liimaa laittaa liian paljon, tulpan ja riman väliin jää ilmaa, eikä tulppa pysy kovin pitkää paikallaan. Ja tärkeä pieni yksityiskohta: tulppa kannatti liimata niin että tulpat syyt olivat samassa suunnassa kansiriman kanssa…

Kaikkien tulppien liimaamiseen meni lopulta yksi työpäivä. Äänikirja oli tässäkin työvaiheessa hyvä seuralainen. Tulppia naputtelin paikoilleen noin 260 kappaletta.

Tulppaliiman kuivuttua lyhensi tapit suunnilleen oikean mittaiseksi taltalla. Terävällä taltalla viimeistely sujui hyvin.

Saumamassan levitys

Saumaus oli ennakoidusti hyvin työläs työvaihe. Jos suunnitteluvaiheessa päätin, että käsipuristimilla en massaa levittäisi. Ostin Torista kaksi käytettyä saumausmassapuristinta – ehdottomasti pitää olla akkukäyttöisiä. Uusia en raskinut ostaa vaikka olisi ehkä pitänyt.

Omat puristimet olivat ihan toimivia mutta eivät olleen ihan täydellisiä. Onneksi sain vastaavan työn tehneeltä – isot kiitokset Porvooseen Vesa V:lle – erittäin hyvän massapuristimen lainaan. Tällä puristimella lopulta hoidin homman loppuun saakka…

Mutta ensimmäiset metrit perätuhdolta olivat todellisia harjoitussaumoja. Ekat metrit olivat opettelua ja se näkyi myös työn jäljessä. Välillä saumaan tuli liikaa tai sitten vähän massaa. Ja tässä opetteluvaiheessa minulla käytössä vielä omat Hiltin vanhat puristimet. Muistisääntö on, että massaa pitää jäädä sauman päälle noin kolmasosan verran ylimääräistä – saumasta pitää saada kumpumainen. Kun sauma kuivuu niin se hieman kutistuu.

Seuraavana päivänä joudun korjaamaan työn tuloksia. Ylimääräisen massaan leikkaaminen oli helppoa mutta joudun pursottamaan sitä myös lisää vajaisiin saumoihin. Lisäksi opin kantapään kautta, että saumaa pursottaessa pitää kiinnittää aina huomiota ns. liitoskohtiin eli siihen kohtaan, jossa massapuristin pitää pienen tauon ja jatkaa taas napin painamisen jälkeen pursottamista. Jos liikuttaa puristaen kärkeä tässä vaiheessa liian nopeasti eteenpäin, saumakohtaan jää ilmatasku, jota ei heti saumatessa huomaan. Nämä kohdat tulevat esiin sitten viimeistään seuraavana päivän.

Pursottaessa tapanani oli hieman nytkytellä massapuristimen kärkeä edestakaisin hyvin pienin liikkein, että saumausmassa kohosi alhaaltapäin. Videolla näkee lyhyesti työnäytteen. Kun tätä treenasi ensimmäiset 5-10 metriä niin ajattelin, että seuraavat parisataa metriä voivat sujua yhtä hyvin.

Vaihtokärkiä kannattaa myös leikata saumalle sopivan kokoiseksi.

Massamenekin laskeminen on myös oma juttunsa. Itse laskin alussa, että 30 prosenttia pitää olla ennemmän kuin laskettuna saumausurien tilavuus. Pieleen meni. kahdeksan pötkylän sijasta joudun ostamaa vielä kuusi 600 mml pötkylää. Saumausmassana käytin Sikaflexin 290 DC pro:ta. Harkitsin myös muita mutta saamani tarjous voitti esimerkiksi Bostikin. (Kertauksena vielä että puolestaan rimojen liimauksena käytössä oli Sikaflexin 298 FC.)

Saumaaminen oli toisaalta niin rauhallista että tämän aikana kuuntelin äänikirjaa. Hengityssuojain oli myös käytössä. Sikaflexin massan liuotin tuoksui mielestäni imelälle marsipaanille, eikä työtä toki muutenkaan kannattanut tehdä ilman suojainta.

Saumaustyön viimeistely

Saumaustyön valmistuttua oli annettava saumoille riittävästi aikaa kuivua.

Saumojen leikkaamisessa käytettävä tekniikka on varmasti makuasia. Telakan Matti suositteli mattoveitsellä leikkaamista. Videolla on työnäyte tästä. Oikein toimivs tapa tämäkin. Ostin toki myös rautakaupasta saumanleikkaussetinkin mutta tämä oli heräostos. Lopulta aloin käyttää erittäin terävää talttaa tähän hommaan. Taltta leikkasi sauman ongelmitta, ja soveltui mainiosti myös tähän työvaiheeseen.

Saumoja leikatessa huomasi, kuinka paljon jätettä syntyi. Samalla huomasi, miten työskentelytekniikka on kehittynyt eri samojen kohdalla.

Lopulta kun saumat oli siivottu ylimääräisestä massasta, siivosin taas kerran puhtaaksi roskista. Imurointi paljasti hyvin virheelliset saumakohdat.

Saumojen korjausta tein jo aiemminkin jonkin verran. Nyt kävin terävällä taltalla vielä joka ikisen metrin läpi ja merkkasin korjattaavat kohdat teipillä. Sitten taas pursotin käteen ja saumojen korjaukseen. Tämä työvaihe kannattaa tehdä huolella, jotta kanteen ei jää viallisia saumoja tms. ilmataskujen vuoksi syntyneitä reikiä. Epätodennköistä on että nämä kohdasta alkaisivat ajan myötä vuotaa mutta riskin on silti olemassa.

Lopulta kansi oli valmis ensimmäiseen kunnon hiontakertaan.