Galathean teak-kansi on kestänyt monet tyrskyt ja sateet. Vuonna 1966 valmistunut kansi on rakennettu jykevästä teak-rimasta. Tuntuu siltä, että työ on ollut ensiluokkaista, koska kansi on kestänyt näin pitkään. Kannen rimat ovat mitaltaan 12×34 mm. Rimojen alla on vain noin 9 mm vaneri-mahonki. Teak-rimat on aikoinaan kiinnitetty kanteen liimaalla sekä prossisilla nauhoilla noin 40 cm välein. Naulat on hakattu vinoon niin että naula on lävistänyt viereisen riman vinosti, jotat se on naula on yltänyt vielä kanteen muutamalla millillä kiinni.

Kaikkien näiden vuosien jälkeen selvää on, että kansi tulee jossain vaiheessa käyttöikänsä päähän. Kun ostin veneen ajattelin heti, että teak-kansiremontti pitää tehdä ennemmin tai myöhemmin. Asiaa pähkäilin lopulta kymmenen vuotta. Vuosien saatossa olen korjannut kannen saumoja kymmeniä metriä ja tästä työstä on ollut toki apua. Kaikesta huolimatta kovilla sateilla ilmeni aina vaan, että kansi vuotaa jostain sen verran, että vettä tuli aina vähän sisään. Monta kertaa mietin pääni puhki, että mistä vesi oikein tulee aina vuoto paikkaa. Vähitellen tajusin, että vesi pääsee liikkumaan vanerin ja teak-riman välissä. Eli jos pääsee kannen alle niin varsinkin kovassa kelissä se liikuu nopeasti pitkin kanta ja valuu sopivasta kohdasta sisälle.

Olen ottanut kansiremonttikeskustelut useita kertoja esille eri venepuuseppien kanssa. Vene-messuilla näitä keskusteluja oli hyvä käydä. Projekti on iso ja siksi se on vaatinut ajatustyö paljon. Mitä kaikkea se edellyttää, missä se tehdää, kuka työn tekee ja tietysti mitä kaikki lopulta maksaa. Olen pohtinut myös vaihtoehtoisia, puumateriaaleja teakille. Mm. kebonya mietin pitkään mutta se osoittaui aika arvokkaaksi tuotteeksi ja vaikeaksi saada. Puolestaan Spirit-veneissä jo käytössä olevaa Lignia Yacht -kansirimaa ei vielä saanut mistään ja lähin myyjä oli Tanskassa.

Luovuin lopulta myös osittaiset korjauksesta, esimerkiksi muutamien rimojen vaihtamisesta tai paikkakorjaamisesta. Jos vesi pääsi liikkumaan kannen alla vapaasti, se tarkoitti vain sitä, että kansi on irronnut liimauksesta, eikä tätä voisi korjata mitenkään muuten kuin vain kaikki rimat vaihtamalla.

Syksyllä 2020 tein viimein päätöksen, että työ täytyy tehdä pois alta. Ihan ensitöikseni kartoitin kaikki kotimaiset teak-riman toimittajat. Lisäksi selvitys myös Ruotsin ja Baltian maiden keskeisimmät teakin myyjän. Tästä aiheesta teen vielä erillisen kirjoituksen, jotta saa käsityksen siitä, mitä teak-oikein maksaa Suomessa ja ulkomailla.

Sovin urakan käynnistämisestä telakan veneenveistäjän kanssa. Tulisi tekemän niin paljon itse töitä uuden kannen eteen kuin vain mahdollista. Vaativimmat työt ulkoistaisin telakan puusepälle. Tässä vaiheessa raamitin budjetin että tarvikeet veisivät noin kolmasosan budjetista ja työt loput kaksi kolmasosaa.

Kun purkutyö pääsi vauhtiin, niin se eteni yllättävän nopeasti. Ennen työn varsinaista aloitusta kokeilin purkamista tunnin ajan tietyillä työkaluilla. Hyvin nopeasti selvisi, että tarvitsen mahdollisimman toimivat työkalut työhön eli noin 40 cm sorkkaraudan, Fein-multimasterin, sopivan vasaran/nuijan, talttoja ja pihdit.

Töitä yritin tehdä mahdollissimman huolellisesti. Ruuvasin näkyvät ruuvit heti irti. Keräsin kaikki ruuvit ja naulat heti talteen. En halunnut astua yhdenkään naulan päälle. Aika ajoin pitä myös huolehtia työympäristön siisteydestä. Silppua ja roskaa kertyi huomattavia määriä. Ensin myös ajattelin, että hyödyntäisin irrotettavia rimoja tai rimalaattoja jollain tapaan. Luovuin ajatuksesta aika pian. Toki ne on edelleen jonkun hyödynnettävissä.

Sorkkarauta on tehokas työväline. Sillä sai herkästi myös vahinkoja aikaa vaikka kuinka huolellinen oli. Rimakannen mahonkinen reunalista kärsi paikka paikoin, kun osoittautui, että rimat oli naulattu myös siihen kiinni. Myös Feinin sahausteristä oli paljon apua. Rimat usein irtosivat ns. levyittäin: sahasin liimaukset reunoista auki ja lisäksi noin 50-70 cm välein aina kaikki rimat poikki. Sorkkaraudalla oli tämän jälkeen helppo varovasti vääntää raulat irti. Ruuvien yms. kaidetolppien ympäriltä sahasin myös rimat poikki. Näin ne rimat irtosivat helposti niidenkin ympäriltä. Ruuvit sai joko ruuvattua tai sorkkaraudalla irti.

Hyvin pian osoittautui, että valtosa osa kannen rimoista on viiden vuosikymmenen käytön jälkeen aivan erinomaisessa kunnossa. Myös saumat olivat myös ehjiä. Välillä oikein harmitti irrottaa teakkia irti kannesta. Oikeastaan juuri missään ei ollut lahonnutta kansirimaa. Liimaukset pettäminen oli kuitenkin niin iso asia, ettei sen korjaaminen olisi onnistunut ilman että kaikki rimat otetaan irti. Toki myös ne ongelmakohdat selvisivä. Vähitellen valkeni, mitä vuosikymmenten aikana kannen alla on tapahtunut ja mitä kaikkea vesi voi saada aikaan – siis tuhota hyvin huomaamattomasta. Kannen molemmilla puolilla vanttirautojen (3 per puoli) ympärystöt olivat olivat pahoin vioittuneita. Rustirautojen ympärillä olevat puuosat ovat suorastaan kukkapultaa. Rimapuun ja kansivaneri sai raaputtamalla irti. Rustirautojen ympärystöön palaan seuraavissa kirjoituksissa.

Varsinaiseksi haasteiksi osoittautuivat kannen eri helat (knaapit, tolpat, ankkurivinssi). Varsinkin kansitolpat oli kiinnitetty niin hyvin kiinni että kiinnityspultit eivät auenneet noin vaan. Kansitolppien kolme pulttia olivat noin 130-150 mm pitkiä ja ne kulkivat läpi reunan tukilaudan. Joten aikamoinen kitka oli jo tämän vuoksi pulteissa. Osa pulteista oli myös ruostunut tms. Lopulta vaikeimpien pulttitapausten kohdalla täytyi käyttää puukkosahaa ja riittävän väkevää terää. Tolppien sekä perä- ja keulakaiteiden irrottamisen jälkeen kansi alkoi olla valmis seuraavaan vaiheeseen.

Työmäärä tähän mennessä: Kolme päivää Lovisassa. Työtunteja yhteensä: 20 tuntia. Kilometerejä takana: 480 km. Ostettuja tunteja:0.