Galathean vanerikansikerros oli iästään huolimatta valtaosin tervettä puuta. Vanerin paksuus on vain noin 7 mm. Se tuntuu heppoiselta mutta luotin 1966 tehty arvioon. Ei ollut näin mitään syytä uusia kantta kokonaan saati laittaa tilalle entistä paksumpaa vaneria. Tietysti uusi vanerikansi olisi lisännyt merkittävästi työn määrää sekä kustannuksia.

Kansi sai vajaa neliön verran uutta pintaa. Rustirautojen ympärillä oleva vaneri oli reunoista lahoa mutta työskentelyn vuoksi vanhaa vaneria oli poistettava riittävästi. Tarkistin kansivanerin kunnon huolella sillä tiesin, että jälkeenpäin oli turhaa harmitella tekemättä jätettyjä asioista. Tarkistin kannen kunnon painamalla terävällä piikillä eri kohtia tasaisin välein. Onneksi tein sillä muutamia pehmeitä kohtia löytyi etenkin tolppien läheltä. Korjauspaikkaukset olivat kuitenkin aika pieniä.

Kittasin kannen kaikki kolot ja vanhat naulareiät. Epoksin sopi tähän hyvin. Epoksin kovettin oli hidas ja sekaan sekoitin aina jonkin verran puhdasta selluloosaa. Naulareikiä oli paljon ja ne olivat siis lähtöisin kansirimoista. Muutamissa kohdissa reikien ymärystöt olivat hieman tummia. Kun vesi on liikkunut vaneri- ja teakkikannen välissä, naulojen kohdalla vesi ja kosteus on päässyt vaikuttamaan vaneriin. 

Kannen pakkeloinnin jälkeen jäljelle jäi vain kannen hiominen. Piti näin varmistaa, että tiikkirimojen tiellä ei ole mitään epätasaisuuksia.

Kansitolppien irroit

Kannen yksi vaikeimmista kohdista olivat tolppien irroitus ja niiden kiinnityskohtien kunnostus. Tolppien ympärillä oli jonkin verran lahoa etenki skantäkissä, tolpan ulommaisen kiinnitysruuvin lähellä. Toisaalta skantäkki murtui myös sieltä täältä, koska tiikirimojen kiinnitysnaulat ulottuivat välille siihen. Tätä en purkuvaiheessa miettinyt kunnolla. Sen vuoksi jonkin verran skantäkkiin pitä laittaa useampian korjauspaloja.