Tiikkikannen saumaus – mitä saumausmassaa rimojen väliin? (osa 7)

Tiikkikannen rakentaminen vaatii hyvää suunnittelua, jotta työskentelyyn käytettävä aika olisi tehokkaassa käytössä. Tämä käytännössä tarkoittaa mm. sitä, eri työvaiheet voi käynnistää vaikka edeltävä isotyövaihe on vielä osaksi kesken. Galathean kannen uusimisessa neljänä päivänä tapahtuivat seuraavat työvaiheet: saumojen pohjustus, ruuvireikien tulppaus, massaus ja saumojen ja tulppien viimeistely.

Tekemistä on hyvä vaihtaa muutenkin, koska usein muutaman tunnin raatamisen jälkeen alkaa tekeminen kyllästyttää, ja siksi hyvä tehdä välillä jotain muuta. Itse yleensä pidin joko pienen tauon tai siivosin.

Kansirimojen liimausvaiheessa oli tarjolla myös apukäsiä, joten tässä tapauksessa kansirimojen saumojen primerointi voitiin jo aloittaa, koska varsinaisen saumaustyön aloitus oli edessä tuolloin ihan lähipäivinä.

Ennen pohjustusta imuroin saumat puhtaaksi kaikista roskista. Primerinä käytin Sikan DC 290 primeriä. Ostin useamman litran – pahanhajuista ainetta – kerralla, jotta ei varmasti lopu kesken.

Levitys sujui hyvin pienellä pensselillä, jonka vielä leikkasin sopivan leveyiseksi, jotta primer levittyisi heti saumaan eikä rimoille. Ensimmäiset rimat olivat toki harjoittelua ja ne näyttivät kauttaaltaan pohjustetuilta rimoilta.

Primeroin rimoja aina sen verran, jonka ajattelin puolestaan saumata seuraavana päivänä. Ohjessa lukee aina suositus levittämistä. Primerin levityksessä kannatti olla kunnon hengityssuojain, koska liuotin on niin ärhäkkään hajuinen.

Myös tulppaus työn alle

Rimoituksen jälkeen oli aika perehtyä myös ruuvireikien tulppaukseen. Työvaiheen tein suunnilleen samoina päivinä kuin laitoin saumoihin pohjustusaineen.

Ostin suosiolla 10 mm tulpat valmiina. Vertailin eri kauppojen hintoja mutta ulkomaisten kauppojen sijasta edullisimmat tulpat tilasin lopulta Maritimista.

Telkan Matti näytti minulle lyhyesti oikean tavan tulpata. Valmiina kannatti olla pieni annos liimamiseen käytettävää epoksia – hitaalla kovettimella – sekä vahvoja puutikkuja.

Tulppaa ei saa uittaa epoksissa. Tikulla otin pienen määrän liimaa, pyöräytin tikulla liimaa tulpan reiän ympärille ja ihan vähän pohjaan. Tulppa paikoilleen ja vasaralla viimeistely. Jos liimaa laittaa liian paljon, tulpan ja riman väliin jää ilmaa, eikä tulppa pysy kovin pitkää paikallaan. Ja tärkeä pieni yksityiskohta: tulppa kannatti liimata niin että tulpat syyt olivat samassa suunnassa kansiriman kanssa…

Kaikkien tulppien liimaamiseen meni lopulta yksi työpäivä. Äänikirja oli tässäkin työvaiheessa hyvä seuralainen. Tulppia naputtelin paikoilleen noin 260 kappaletta.

Tulppaliiman kuivuttua lyhensi tapit suunnilleen oikean mittaiseksi taltalla. Terävällä taltalla viimeistely sujui hyvin.

Saumamassan levitys

Saumaus oli ennakoidusti hyvin työläs työvaihe. Jos suunnitteluvaiheessa päätin, että käsipuristimilla en massaa levittäisi. Ostin Torista kaksi käytettyä saumausmassapuristinta – ehdottomasti pitää olla akkukäyttöisiä. Uusia en raskinut ostaa vaikka olisi ehkä pitänyt.

Omat puristimet olivat ihan toimivia mutta eivät olleen ihan täydellisiä. Onneksi sain vastaavan työn tehneeltä – isot kiitokset Porvooseen Vesa V:lle – erittäin hyvän massapuristimen lainaan. Tällä puristimella lopulta hoidin homman loppuun saakka…

Mutta ensimmäiset metrit perätuhdolta olivat todellisia harjoitussaumoja. Ekat metrit olivat opettelua ja se näkyi myös työn jäljessä. Välillä saumaan tuli liikaa tai sitten vähän massaa. Ja tässä opetteluvaiheessa minulla käytössä vielä omat Hiltin vanhat puristimet. Muistisääntö on, että massaa pitää jäädä sauman päälle noin kolmasosan verran ylimääräistä – saumasta pitää saada kumpumainen. Kun sauma kuivuu niin se hieman kutistuu.

Seuraavana päivänä joudun korjaamaan työn tuloksia. Ylimääräisen massaan leikkaaminen oli helppoa mutta joudun pursottamaan sitä myös lisää vajaisiin saumoihin. Lisäksi opin kantapään kautta, että saumaa pursottaessa pitää kiinnittää aina huomiota ns. liitoskohtiin eli siihen kohtaan, jossa massapuristin pitää pienen tauon ja jatkaa taas napin painamisen jälkeen pursottamista. Jos liikuttaa puristaen kärkeä tässä vaiheessa liian nopeasti eteenpäin, saumakohtaan jää ilmatasku, jota ei heti saumatessa huomaan. Nämä kohdat tulevat esiin sitten viimeistään seuraavana päivän.

Pursottaessa tapanani oli hieman nytkytellä massapuristimen kärkeä edestakaisin hyvin pienin liikkein, että saumausmassa kohosi alhaaltapäin. Videolla näkee lyhyesti työnäytteen. Kun tätä treenasi ensimmäiset 5-10 metriä niin ajattelin, että seuraavat parisataa metriä voivat sujua yhtä hyvin.

Vaihtokärkiä kannattaa myös leikata saumalle sopivan kokoiseksi.

Massamenekin laskeminen on myös oma juttunsa. Itse laskin alussa, että 30 prosenttia pitää olla ennemmän kuin laskettuna saumausurien tilavuus. Pieleen meni. kahdeksan pötkylän sijasta joudun ostamaa vielä kuusi 600 mml pötkylää. Saumausmassana käytin Sikaflexin 290 DC pro:ta. Harkitsin myös muita mutta saamani tarjous voitti esimerkiksi Bostikin. (Kertauksena vielä että puolestaan rimojen liimauksena käytössä oli Sikaflexin 298 FC.)

Saumaaminen oli toisaalta niin rauhallista että tämän aikana kuuntelin äänikirjaa. Hengityssuojain oli myös käytössä. Sikaflexin massan liuotin tuoksui mielestäni imelälle marsipaanille, eikä työtä toki muutenkaan kannattanut tehdä ilman suojainta.

Saumaustyön viimeistely

Saumaustyön valmistuttua oli annettava saumoille riittävästi aikaa kuivua.

Saumojen leikkaamisessa käytettävä tekniikka on varmasti makuasia. Telakan Matti suositteli mattoveitsellä leikkaamista. Videolla on työnäyte tästä. Oikein toimivs tapa tämäkin. Ostin toki myös rautakaupasta saumanleikkaussetinkin mutta tämä oli heräostos. Lopulta aloin käyttää erittäin terävää talttaa tähän hommaan. Taltta leikkasi sauman ongelmitta, ja soveltui mainiosti myös tähän työvaiheeseen.

Saumoja leikatessa huomasi, kuinka paljon jätettä syntyi. Samalla huomasi, miten työskentelytekniikka on kehittynyt eri samojen kohdalla.

Lopulta kun saumat oli siivottu ylimääräisestä massasta, siivosin taas kerran puhtaaksi roskista. Imurointi paljasti hyvin virheelliset saumakohdat.

Saumojen korjausta tein jo aiemminkin jonkin verran. Nyt kävin terävällä taltalla vielä joka ikisen metrin läpi ja merkkasin korjattaavat kohdat teipillä. Sitten taas pursotin käteen ja saumojen korjaukseen. Tämä työvaihe kannattaa tehdä huolella, jotta kanteen ei jää viallisia saumoja tms. ilmataskujen vuoksi syntyneitä reikiä. Epätodennköistä on että nämä kohdasta alkaisivat ajan myötä vuotaa mutta riskin on silti olemassa.

Lopulta kansi oli valmis ensimmäiseen kunnon hiontakertaan.

Tiikkikannen rimojen asennus – ensimmäiset teak-rimat kiinni (osa 6)

Uuden kannen rimojen asennuksen aloitin perästä, paapuurin puolelta. Ensimmäisten kansirimojen asennuksessa apuna ja opettajana toimi venepuuseppä Matti. Hän näytti, miten mitataan päädyn oikea kulma, miten määräytyvät ruuvien paikat , miten rimoja ladotaan kanteen, kun tulee aika laitaa pitkiä rimoja ne. Kansivaneriin merkkasin lyijykynällä kansiruotojen paikat eli oikeat paikat tuleville ruuviriveille.

Kaikki oli teoriassa hallussa mutta tekeminen hieman tietysti jännitti. Kun piti alkaa tekemään töitä, niin ei se ollutkaan helppoa – ensin. Mieleen palautui eräs kannustus telakan Matilta. Hän totesi monen vuosikymmenen ja kymmenien kansiurakoiden kokemuksella, että monet puuveneilijät eivät uskalla edes aloittaa näin isoa hommaa… Pidin tätä hyvänä palautteena.

Kaikesta huolimatta tiikkikannen rakentamisen työvaiheet alkoivat tulla lopulta pian tutuksi. Virheitä piti välttää. Jos rima halkesi, se piti tehdä uudestaan. Etenkin ruuvien reikien syvyydet olivat ensi joko liian matalia tai sitten niin syviä, että rimaa ei voinut kiinnittää riittävän tukevasti kiinni vaneriin. Mutta työt etenevät hyvin. Kun ei tarvinnut juuri nousta paikaltaan, niin aikaa säästyi. Lisäksi ensimmäiset rimat olivat myös lyhyitä ja niitä oli helppo käsitellä. Lopputulos tietysti hiveli silmiä ensimmäisen työpäivän jälkeen. Mielessä toki oli, että kaikki ei ollut tässä. Pian edessä oli taas rimojen purku ja niiden liimaus. Tämä työvaihe tuli näin seuraavaksi.

Olennaisinta oli aloittaa reunasta ja rimojen asennus etenee kohti kuningaslautaa. Se asennettiin hyvissä ajoin paikoilleen.

Työvaiheet: riman sovitus, mitan arviointi silmämääräisesti, päätykulman sahaus, riman oikean mitan määrittäminen ja sahaus, 5 mm apupalikka riman päähän, reikien porauskohtien määrittäminen, reikien poraus, sovitus, sovitus, sovitus, riman asentaminen oikealla paikalle, apupalikalla painetaan edelliseen rimaan kiinni ettei jäää rakoa, ruuvien poraus. Valmista.

Galatheaan hankkimani teak-rimat olivat noin 290-310 cm pitkiä. Ostin rimaa yhteensä 300 metriä. Laskin menekin aika huolella. Ensin olin ostamassa rimaa 270 metriä mutta sitten toimittaja ehdotti ylimääräisen 30 metrin ostamista, koska sahauserä oli ennakoitua isompi. Teak-rimassa on valmiiksi sahattu ns. saumaura. Riman leveys on 36 mm saumauran kanssa. Riman paksuus on 12 mm eli kuten aiemminkin.

Perän rimojen asennukseen sekä vinssien lähellä olevien rimojen veistämiseen kului lopulta aika paljon aikaa. Myöhemmin pitkien rimojen asennuksessa oli taas omat työvaiheensa mutta ei taas niin paljon veistämistä.

Rimotuksen eteneminen

Perän rimasovitusten jälkeen siirryi sovittamaan ensimmäisten rivien ulommaisia kansirimoja. Kahden enimmäisen rivin asennus paapuurin puolelle oli melkoinen oppitunti. Sovittamiseen ja ensimmäiseen asennukseen kului paljon aikaa. Reunariman pituus oli noin 10 metriä, joten siinä sai jo miettiä, mihin kohtaan oikein halusi ensimmäiset tasasauma ja mihin asettuisivat taas seuraavan rivin liitos/saumakohdat. Kaikia kansirimoja piti lopulta taivuttaa aika paljon. Ulomaisissa rimoissa oli kuitekin eniten taivutettavaa. Niiden kiinnittämisessä apuna oli jo sentään kaksi apuhenkilöä. Kun sain paapuurin puolelle kaksi riviä valmiiksi, sovitin seuraavaksi styyran puolelle kaksi riviä valmiiksi.

Työvaiheiden jälkeen opin käyttämään – Matin vinkeistä – käytännssä ns. vanerisia kiilapaloja ja vanerilevyä. Kun rima piti saada lopulta oikeaan kohtaan, kiilat toimivat apukäsinä. Mutta usein asennushaasteena oli rimoihin syntyvä jännite, kun niitä pitä taivuttaa oikean muotoon. Pian keksin hakea ulkoa isoja tiiliä avuksi. Vanerilevyn ja tiilen yhdistelmä esti rimaa pompahtamasta pois paikoiltaan. Myöhemmin saatoin tehdä muutaman rivin ihan yksikseni kun käytössä oli tiilipainoja.

Tiikkirimoja piti käyttää säästellen. Jämäkappaleille saattoi tulla milloin vain tarvetta. Pääsiasia oli käyttä aina vaan kuin mahdollista koko rima kerrallaan.

Btw. Töitä tehdässä oli pidettävä huolta itsestä. Kun työskentelee korkealla, liikkumisen piti kiinnittää erityistä huomiota. Kannen siisteys oli olenaisen tärkeää, että ei ollut johtoja yms. tavaroita johon kompastua. Koko päivän rutistukset olivat myös fyysesti aika rankkoja, joten myös juoma- ja ruokataukoja piti pitää riittävästi.

Liimaus seuraavaksi

Kun sekä perän rimat että molempien reunojen kaksi riviä olivat valmiita, oli aika aloittaa liimaukset. Ennen irroitusta, rimat piti numeroida huolellisesti. Aoitimme työt paapurin puolella olevista rimoista. Liimaamiseen käytin Sikaflexin 298 -liimaa. Sika-liima on pääosin ihan samanalaista liimaa kaikki mutta oikea ”numero” kertoo mm. millaista se on liimata. Tässä tapaukssa 298 on kuin ketsuppia. Sitä on helppo pursottaa akkukäyttöisellä massapuristimella (Kiitos vielä Vesa V. lainasta!). Käytössä olisi 600 ml kokoiset makkarat – pieniä 300 ml pakkauksia ei kannata edes käyttää kustannusten vuoksi. Lisäksi käytöss oli erikokoisia levityskampoja, joilla sain tasoitettua liiman noin 4 mm paksuiseksi. Kangaspaloja oli valmiina joka puolella ja taskuissa tahroja varten.

Ensimmäisten rimojen liimaus oli helppoa koska pinta-ala oli sangen pieni ja rimat lyhyitä. Massaa saattoi levittää reunarimojen jälkeen vähän enemmänkin. Kun liima on kannessa, etukäteen sovitettu rima ”ajautuu” paikalleen vähän kuin itsestään. Oikea paikka löytyy viimeistään silloin kun myös ruuvit löytävät oman paikkansa. Homma on sotkuista. Kannattaa olla huolellinen. Rimojen likaantumista ei voi estää mutta mahdolliset pintatöhryt sai myöhemmin hiontavaiheessa pois.

Kaikista työläimmät olivat lopulta ne kaksi ensimmäistä liimattavaa riviä. Kun teki ensimmäistä kertaa kaksi pitkää riviä niin pientä jännitystä oli ilmassa. Liimaustiimissä jokaiselle oli selkeä rooli, kaksi huolehti siitä, että rima oli oikealla kohdalla ja kolmas ruuvasi ruuvit paikoillen. Tämä vaihe palautti mieleen opetukset kahden vastakkaisen riman sauman tekemisestä. Ensimmäiseksi rimao on sahatta tarkasti ja suorakulman käyttöä ei voinut unohtaa. RImojen päätyjen väliin laitettin 5mm. vaneripalikka. Ruuvia ei taas saa laittta suoraan riman päähän vaan noin 20-30 cm päähän liitoskohdasta. Liitoskohtaan piti vaan porata väliaikainen ns. saumapaino. Oli hyvä olla valmiina 5-10cm mittaisin palikoita ruuvattavaksi.

Työtapa- ja -määrä alkaa hahmottua

Kun ensimmäiset rivit oli asennettu ja liimattu, alkoi itselle syntyi käsitys siitä, millainen työmäärä olisi vielä edessä. Selvisi myös se, että en voi mitenkään teettää tätäkään työvaihetta ammattilaisella, koska budjetti ei olisi antanut periksi. Oli vaan suunnitelmat tulevien viikkojen menot niin että voisi käyttää kaiken liikenevän ajan rakentamiseen.

Työ kannatti tehdä muutaman rivi kerrallaan eli sovitus, purku ja liimaus. Minun piti tietysti myös miettiä, että milloin minulla on aikaa rakentaa rivejä valmiiksi ja sitten kutsua lopulta viikonlopun liimaustalkoisiin apureita. Mutta tekemällä oppi koko ajan ja myös liimauksissa työvaiheet sujuvoituvat.

Rimojen liimaustalkoita järjestin lopulta kolme kertaa. Keulan rimojen liimaus onnistui lopulta yksinkin. Kiitokset ensin Janille & Tepolle, Mikolle & Noralle sekä Marialle. Kannen rakentaminen ja liimaus ajoittui 9.-.25.4 väliselle ajalle, joten homma eteni ihan rivakasti.

Päiväkirjan mukaan pelkästään kansirimojen sovitus, asenus ja liimaus vei kaiken kaikkiaan noin 79 tuntia. Näiden työvaiheiden aikana kaksi kertaa apuna oli kaksi apuhenkilöä, molemilla kerroilla oli 7 tunnin talkoot ja kolmansissa talkoissa yksi henkilö 8 tunnin ajan. Lisäksi kaksi riviä asensi liimauksien kera telakan Matti.

Mitä maksaa 33-jalkaisen purjeveneen tiikkikannen rakentaminen? Vastaus: paljon aikaa ja myös rahaa – (osa. 10)

Kansiremontin rakentaminen kaiken työn jälkeen tuntuu aika hullulta projektilta. Galathealla purjehtiminen edellytti kuitenkin 55-vuotiaan teak-kannen korvaamista uudella.

Seuraavassa käyn tiivisti läpi, mitä kaikkea itse maksoin tästä työstä. Koska tämä blogi ei ole millään tavalla kaupallinen, en myöskään mainitse muutamia tuotemerkkiä lukuunottamatta, kaupallisia toimijoita tms. Kustannuksiin en ole laskenut mukaan muita kiinteitä kustannuksia, kuten hallista maksettavaa normaalia vuokraa. Minulla oli iso etu, että pystyin lainaamaan myös keskeisiä työkaluja projektin aikana.

Tiikin kilpailuttaminen

Pyysin syksyllä 2020 useilta suomalaisilta sahatukuilta tarjouksia etsimästäni tiikierästä. Kerroin, että tarvitsen purjeveneen kanteen 36mmx12mm mitoilla olevaa kansirimaa (saumauralla) noin 250 – 270 metriä. Tarjousen tulisi siltää toimituksen Loviisaan. Tilattava määrän laskin vanhasta kannesta eli kerroin tiikkirimarivien määrän pisimmällä reunalla. Ensisijaisesti tavoittelin noin 3 metrin rimoja.

Tiikkiä on tarjolla hyvin niukasti kun tilaus on näinkin iso (ei kovin iso). Sain tarjouksia, jotka olivat kuutiohintoja eli tavara oli hyllyssä valmiina lankuittain. Tarjolla oli yleisesti FEQ-laatua eli first european quality eli ei oksia, reikiä tai hyönteistuhoja.

Muutamissa paikoissa rimoja ei ollut valmiina tarjolla ja sahaus olisi pitänyt hoitaa jossain toisella sahalla. Jos itse sahaa, syntyvää hukkapuuta on myös näin vaikea arvioida. Toki monet ovat näin tehneetkin. Pitää vaan löydä sopiva saha ja tietysti käteävä tapa saada puutavara sahalla ja rimat taas sitten veneelle. Neuvoja kuulin, että puuta pitäisi varata aina 30-40 prosentti enemmän. Yhden sahan kanssa neuvottelin pitkään lankkujen sahaamisesta mutta jostain syystä yhteys katkesi, eikä tarjouskeskustelua enää jatkettu. Lopulta ajattelin, että kaikkea ylimääräistä työtä pitäisi tässä vaiheessa välttää. Tämän vuoksi ensisijaisesti aloin myös etsiä valmista tiikkirimaa.

Muutamista paikoissa tarjolla oli valmista rimaa, mutta riman pituus ei ollut riittävä.

Kerrotakoon, että ostettavan tiiikin määrä oli lopulta noin reilut 300 metriä. Sain sen 7,44/jm + toimitus päälle Loviisaan 70 euroa. Suurin osa rimoista 280-305 senttiä. Koko erän hinta noin 2250 euroa + toimitus

Tarjous 1 – kotimainen toimija

Höylätty tiikkirima 12×36 mm uralla, riman pituudet 1800-2700mm

Hinta 12,90 euroa/jm + 270 euroa/tilaus eli 250 metriä yhteensä 3225 euroa + tilausmaksu + toimituskulut (ei kerrottu)

Tarjous 2 – kotimainen / kansainvälinen sahatukku

Höylätty tiikkirima, hinta 9,84 euroa/jm, pituudet 1,80 m +, ei voi tietää rimojen lopullisia mittoja.

Vaihtoehtoisestii noin erä tiikki, joissa iso osa 3 metrin mittaisia erä, hintaan 11,098 euroa/jm eli 2774,50 erä + toimitus Loviisaan 250 euroa.

Tarjous 3 – kansainvälinen toimija

Tarjolla kahdenlaisia rimoja:

1,8 – 2,90 metrin rimat 9,139 euroa/jm eli yhteensä 2284 euroa koko 250 metrin erä.

3,05 metrin rimat, 11,15 euroa/jmm yhteensä 2789 euroa koko 250 metrin erä

Kuljetukset erikseen, ei kerrottu

Tarjous 4 – kotimainen toimija

Pelkkä lankku: 40x105x3000 mm x 7500,- = 94 euroa lankulta.

Tarjous 5 – kotimainen toimija

Tarjolla vain 9x36mmm valmista rimaa massauralla eli ei soveltunut rimaksi.

Riman mitta noin 3 metriä, 8,30 euroa/jm eli 250 metrin hinta 2075 euroa.

Tarjous 6 – kotimainen toimija

Tarjolla vain sahattua tiikkilankkua, mitat 1,85-3,05 metriä

1½ x 4″  hinta 8122 EUR / m3

1½ x 5″  hinta 8618 EUR / m3

Kun laskee sahattavien rimojen koot yms. hävikin, tarjottu kuutiohinta on aika korkea. Metrille tulisi kohtuullisesti hintaa mutta muu puuhävikki olisi todennäköisesti aika korkea.

Tarjous 7 – kotimainen toimija

Valmista tiikkirimaa, ei tarjolla lopulta haluttua paksuutta tai minimittoja (alle 2 metrin pätkiä), hinnat noin 15 euroa /jm.

Vaihtoehtoiset

Lignia-kansia rima (Iso-Britannia) – ei toimiteta vielä SUomeen

Hintatietoa ei saatavilla

Kebony-rima – ainoa toimittaja Suomessa Novenberg Oy.

Hinta ei ole kilpailukykyinen

Liimat, ruuvit yms ostokset

Teak-kuningaslauta 27m x 105 3 metriä, 75 euroa

Sikaflex-290 DC PRO, 600 ml, 13,20 euroa kpl 18 yhteensä 238 euroa

Sikaflex-298FC 600 ml, 13,70 euroa kpl 8 yhteensä 110 euroa

SikaPrimer-290DC 1000 ml, 53 euroa kpl, 2 kpl yhteensä 106 euroa

(Liimat ostettu tarjouksen perusteella samasta kaupasta)

Muuta kanteen liittyvää:

Uudet knaapien pyöreäpuiset teak-osasta (sovattu kotimaisella puusepällä) yhteensä 70 euroa

Tolppien uudet pultit – tilattu ulkomailta (M8x150, M8x75, M8 Nylock-mutteri, M8 Nylock-mutteri) yhteensä 73 euroa

Tiikkitulpat 600 kpl, 55 euroa

Puurakenteiden korjauspuut (mahonkivaneri, mäntypuu ja mahokinki) 175 euroa

Liimat ja tasoitteet 70 euroa

Uusi läpivienti ankkuriköydelle 50 euroa

Hiomapaperit 30 euroa

Tuntityöt

Talvikaudella 2020-2021 kannen purku, uuden rakentaminen ja kevätyöt veivät kaiken kaikkiaan minulta noin 250 tuntia työaikaa. Kansiremontin osuus tästä tuntimäärästä on karkeati ajateltuna noin 170 tuntia. Loput työtunnit kuluivat ruffin kunnostamiseen (ikkunat irti, skantäkin puulle otto yms.). Petsaus ja lakkaus veivät lopulta paljon tunteja.

Tähän päälle tulevat vielä Helsiki-Loviisa-automatkat, noin 39 kertaa yhteensä noin 6000 kilometriä. Laskin, että auto poltti biokaasua yhteensä noin 300 kiloa

Ostopalveluna ostin yhteensä 135 tuntiia. Varsinaiseen kannen rakentamiseen noin 20 tuntia. Reilut satatuntia kuluivat kannen vaurioiden korjaamiseen sekä uusieen puuosien sovittamiseen.

Talkootyötä oli tarjolla yhteensä 40 tuntia

Summa summrum

Raakapuu (teak, mahoki) noin 2350 euroa

Liimat yms. kemikaalit 529 euroa

Tiikkitulpat 55 euroa

Mutterit yms. uudet helat 70 euroa

Ostotunnit

Omatunnit = ei nyt ihan ilmaista

Matkakulut 300 kg x 1,5 euroa biokaasukilolta = 450 euroa

Kansitöiden viimeistely – uusi tiikkikansi alkaa olla valmis – (osa 9)

Oli suuri helpotus aloittaa viimeiset tiikkikantta koskevat työtehtävät. Kaikista työläintä oli kiinnittää kaikki kansitolpat paikoilleen. Niistä en jostain syystä ole ottanut ollenkaan kuvia. Uusien reikien poraus, uusien pulttien sovitus ja lopulta tolppien tiivistäminen ja pulttien kiristys vei paljon aikaa. Tämän työvaiheen tein myös yksi. Tähän työvaiheeseen kuuluivat myös keula- ja takakaiteiden kiinnitys sekä näihin kaiteisiin liittyneet sähkötyö. Oli kyllä puuhaa kerrakseen.

Neljän knaapin kiinnitys perään ja taakse oli taas mieluisa hommia. Laitoin knaapit sekä sikaflexillä että vanhoilla pulteilla kiinni. Piti olla huolellinen liimatessa, ettei kansi olisi heti sotkeutunut.

Vanhan ankkurivinssin tilalle asensin pelkän köysiläpiviennin. Läpivienniksi löytyi vanha metallinen läpivienti. Uutta ei tarvinnut ostaa vaan sen ostin nettikirpparilta. Asentamisessa piti tietysti hieman fiilistellä ja tehdä puutöitä. Vanhasta kuningaslaudasta veistiin läpiviennille pienen korokkeen.

Tiikkikannen hionta – viimein työn tulokset näkyvät (osa 8)

Kaikkien lukuisten eri työvaiheiden jälkeen oli aika siivota paikkoja ja valmistella kansitila erittäin tärkeään työvaiheeseen. Siivosin taas kerran ympäristöä tovin aikaa.

Kannen hiomisen ulkoistin suosiolla telakan Matille, koska hän tiesi hyvin, kuinka paljon ja miten homma hoituu. ”Tässä vaiheessa ei kannata pilata kantta”, kaikui neuvo mielessäni.

Nostin telakan Rotexin hiomakoneen imuroineen ylös odottamaan työtä. Jo puolen tunnin työskentelyn jälkeen alkoi näkyä tuloksia. Ajattelin vaan, että tuollaisen näyn eteen tässä on huhkittu päiväkausia.

Kansi hiottiin 80 karkeuden paperilla. Varottava oli etenkin skantäkin ja tiikin välistä kohtaa, ettei kone ottaanut liikaa puuta. Muutekin olennaista oli saada kannesta mahdollisimman tasainen ilman että epäkeskosta jää kanteen syömäkohtia. Kaiken kaikkiaan ensimmäisen hiontakertaan kului yhteensä neljä tuntia.

Tässä vaiheessa tein ”taustalla” kevään muita töitä. Oikeastaan rinnalta tehtäviä ”muiden töiden” lista oli lopulta aikamoinen. Asensin mm. uusia mittari-infrumenttejä kohdalleen, vestin tuulianturin bluethoot-anturille sopivaa tiikkistä valmistettua alustaa.

Seuraavaksi oli edessä kannen imurointia ja vielä hiominen 120 karkeuden paperila. Tämän tein ihan itse. Tällä karkeudella saavutettiin lopullinen ja toivottu sileysaste. Tiikkiä ei tarvitse kovin paljon hio ja pitää varoa myös kierrosten määrää.

Kansi alkoi olla jo melkein valmis.

Galathean uuden tiikkikannen rakentaminen – lue töiden etenemisestä keväällä 2021

Galathea sai uuden tiikkikannen keväällä 2021. Blogissa viimein esittelen mahdollisimman kattavasti kuvien kera tiikkikannen rakentamisen edistymistä keväällä 2021. Kirjoitussarja valmistui lopulta elokuussa 2022.

Kirjoitussarjan eri osia voi lukea blogin karusellista. Juttusarjassa esittelen aikanaan muun muassa eri työvaiheet, työkalut, hankkeen kustannukset ja kerron myös vinkkejä hankinnoista.

Tekstit voivat vielä täydentyä kuvilla. Tekstejä saatan vielä myös täydentää ja editoida.

Ja jos joku on kiinnostunut tiikkikannen rakentamisesta niin tästä blogista voi aloittaa. Tarvittaessa voin myös konsultoida ja auttaa oman projektin käynnistämisessä – tätä työtä voin teen korvausta vastaan.

Galathean kansiremontin käynnistys – näin syntyy uusi tiikkikansi (osa 1)