Teak-kannen remontti: Kansirakenteiden vaurioiden korjaus (2. osa)

Galathean puretun teak-kannen kunto oli yllättävän hyvä – 55 vuoden käytön jälkeen. Vesi on tehnyt menneiden vuosien aikana hieman salakavalasti tuhoja rustirautojen ympärillä. Ensin kosteus ja sittemmin meri- ja sadevesi on päässyt vähitellen rustirautojen kohdilta teakin ja vanerin väliin ja alas rungon tukirakenteisiin…

Olen viimeisen 10 vuoden aikana usein miettinyt ja ihmetellyt, että mistä kansi oikein vuotaa, kun vettä on tipahdellut aina eri paikoista sisätiloihin. Teak-rimoitus on näyttänyt päällisin puolin ehjästä. Olen näin uusinut useita metrejä rimakannen saumoja. Paikkaus ei varmaan ole ollut ihan turhaa mutta varsinaiseen ongelmaan tällä ei ole ollut vaikutusta. Kun teak-rimojen liimaukset ovat eri puolilla pettäneet ja teak on irronnut vanerista, niin vesi on päässyt vapaasti liikkumaan rakenteiden välissä. Viime vuosien aikana oireilu on vaan lisääntynyt: välillä keulasta, välillä karttapöydän kohdalta, keittiön kohdalta jne. Lopulta uskoin, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin purkaa koko kansi.

Teakin poistamisen jälkeen todellakin selvisi, että molemmin puolin rustirautojen ympäriltä kansivaneri on täysin laho. Leikkasin Feinin leikkuuterää käyttäen vanerin noin 1,5-2 metrin pituisen ja 30-40 senttiä leveän aukon lisätutkimuksia varten. Palkinkannattimessa oli molemmin puolin pahoja lahovarioita. Lahonnut puuta sain paikoin irroitettua sormilla. Poistin kummaltakin puolelta kaiken vaurioituneen puun pois. Paapuurin puolelle jäljelle jäin reilun metrin matkalta vain muutaman sentin verran tervettä puuta. Styyran puolelle jäi sentään vähän ennemmän. Tutkin myös kannen muut rakenteet vaurioiden varalta. Onneksi mitään muita kohtia ei löytynyt.

Parin päivän pohdinnan jälkeen sovimme venepuusepän kanssa, että palkinkannattimet uusitaan kokonaan noin parin metrin matkalta. Samalla vaihtoon menevät pistopalkit. Ne olivat ihan hyvässä kunnossa vaikka osassa oli myös lahovaurioita. Rakenteiden lujuuden kannalta parasta kuitenkin oli, että palkin ja kannattimen välinen puuliitos olisi mahdollisimman luja. Myös skanktäkin (skarndäck) uusimista ihan kokonaan mietin. Molemmilta puolilta sovittiin uusittavaksi vain reilun parin metrin mittainen osuus.

Selvää oli, että kansiremontin kustannukset nousisivat näin tuntuvasti ja työtunteja tulisi reilusti lisää. Vanhan palkin irrottaminen edellytti lisää purkutyötä: sisältä piti irrottaa sähköjohtoja ja eri pultteja piti sahata useampi poikki. Tilasin myös rustirautojen 6 mm tukipultit (DIN 603 + ruuvit) Helsingin Rakennuskiinnikkeestä.

Kannattimien ja pistopalkkien veistämisen sekä asentamisen jätin suosiolla puusepän tehtäväksi. Lopputulos oli erittäin hyvä ja rakenteista tuli varmasti uuden veroisia. Lisäksi kannen tueksi asennettiin vielä uudet astinlaudat, jotka tukevoittavat myös kansirakennetta. Vaneri tuntuu sangen ohuelta. Kansivanerin uusimista kokonaan en edes miettinyt koska vanha oli edelleen käyttökelpoinen. Se edellytti vain pientä paikkailua ja tasoittamista (tästä juttua eri kirjoituksessa.

Uusi vaneri liimattiin ja kiinnitettiin vielä ruuveilla. Vanhan ja uuden vanerin välinen liitos tehtiin niin, että vanhan reuna höylättiin viistoksi ja uusi vaneri painettiin siihen liimalla ja ruuveilla kiinni. Kun liima oli kuivunut, puuruuvit poistettiin ja sauma hiottiin tasaiseksi.

Työmäärä tähän mennessä: Kahdeksan päivää Lovisassa. Työtunteja yhteensä: 40 tuntia. Kilometerejä takana: 120 km. Ostettuja tunteja puusepältä: 24.

Galathean teak-kannen kansiremontin käynnistys (1. osa)

Galathean teak-kansi on kestänyt monet tyrskyt ja sateet. Vuonna 1966 valmistunut kansi on rakennettu jykevästä teak-rimasta. Tuntuu siltä, että työ on ollut ensiluokkaista, koska kansi on kestänyt näin pitkään. Kannen rimat ovat mitaltaan 12×34 mm. Rimojen alla on vain noin 9 mm vaneri-mahonki. Teak-rimat on aikoinaan kiinnitetty kanteen liimaalla sekä prossisilla nauhoilla noin 40 cm välein. Naulat on hakattu vinoon niin että naula on lävistänyt viereisen riman vinosti, jotat se on naula on yltänyt vielä kanteen muutamalla millillä kiinni.

Kaikkien näiden vuosien jälkeen selvää on, että kansi tulee jossain vaiheessa käyttöikänsä päähän. Kun ostin veneen ajattelin heti, että teak-kansiremontti pitää tehdä ennemmin tai myöhemmin. Asiaa pähkäilin lopulta kymmenen vuotta. Vuosien saatossa olen korjannut kannen saumoja kymmeniä metriä ja tästä työstä on ollut toki apua. Kaikesta huolimatta kovilla sateilla ilmeni aina vaan, että kansi vuotaa jostain sen verran, että vettä tuli aina vähän sisään. Monta kertaa mietin pääni puhki, että mistä vesi oikein tulee aina vuoto paikkaa. Vähitellen tajusin, että vesi pääsee liikkumaan vanerin ja teak-riman välissä. Eli jos pääsee kannen alle niin varsinkin kovassa kelissä se liikuu nopeasti pitkin kanta ja valuu sopivasta kohdasta sisälle.

Olen ottanut kansiremonttikeskustelut useita kertoja esille eri venepuuseppien kanssa. Vene-messuilla näitä keskusteluja oli hyvä käydä. Projekti on iso ja siksi se on vaatinut ajatustyö paljon. Mitä kaikkea se edellyttää, missä se tehdää, kuka työn tekee ja tietysti mitä kaikki lopulta maksaa. Olen pohtinut myös vaihtoehtoisia, puumateriaaleja teakille. Mm. kebonya mietin pitkään mutta se osoittaui aika arvokkaaksi tuotteeksi ja vaikeaksi saada. Puolestaan Spirit-veneissä jo käytössä olevaa Lignia Yacht -kansirimaa ei vielä saanut mistään ja lähin myyjä oli Tanskassa.

Luovuin lopulta myös osittaiset korjauksesta, esimerkiksi muutamien rimojen vaihtamisesta tai paikkakorjaamisesta. Jos vesi pääsi liikkumaan kannen alla vapaasti, se tarkoitti vain sitä, että kansi on irronnut liimauksesta, eikä tätä voisi korjata mitenkään muuten kuin vain kaikki rimat vaihtamalla.

Syksyllä 2020 tein viimein päätöksen, että työ täytyy tehdä pois alta. Ihan ensitöikseni kartoitin kaikki kotimaiset teak-riman toimittajat. Lisäksi selvitys myös Ruotsin ja Baltian maiden keskeisimmät teakin myyjän. Tästä aiheesta teen vielä erillisen kirjoituksen, jotta saa käsityksen siitä, mitä teak-oikein maksaa Suomessa ja ulkomailla.

Sovin urakan käynnistämisestä telakan veneenveistäjän kanssa. Tulisi tekemän niin paljon itse töitä uuden kannen eteen kuin vain mahdollista. Vaativimmat työt ulkoistaisin telakan pitäjälle. Tässä vaiheessa raamitin budjetin että tarvikeet veisivät noin kolmasosan budjetista ja työt loput kaksi kolmasosaa.

Kun purkutyö pääsi vauhtiin, niin se eteni yllättävän nopeasti. Ennen työn varsinaista aloitusta kokeilin purkamista tunnin ajan tietyillä työkaluilla. Hyvin nopeasti selvisi, että tarvitsen mahdollisimman toimivat työkalut työhön eli noin 40 cm sorkkaraudan, Fein-multimasterin, sopivan vasaran/nuijan, talttoja ja pihdit.

Töitä yritin tehdä mahdollissimman huolellisesti. Ruuvasin näkyvät ruuvit heti irti. Keräsin kaikki ruuvit ja naulat heti talteen. En halunnut astua yhdenkään naulan päälle. Aika ajoin pitä myös huolehtia työympäristön siisteydestä. Silppua ja roskaa kertyi huomattavia määriä. Ensin myös ajattelin, että hyödyntäisin irrotettavia rimoja tai rimalaattoja jollain tapaan. Luovuin ajatuksesta aika pian. Toki ne on edelleen jonkun hyödynnettävissä.

Sorkkarauta on tehokas työväline. Sillä sai herkästi myös vahinkoja aikaa vaikka kuinka huolellinen oli. Rimakannen mahonkinen reunalista kärsi paikka paikoin, kun osoittautui, että rimat oli naulattu myös siihen kiinni. Myös Feinin sahausteristä oli paljon apua. Rimat usein irtosivat ns. levyittäin: sahasin liimaukset reunoista auki ja lisäksi noin 50-70 cm välein aina kaikki rimat poikki. Sorkkaraudalla oli tämän jälkeen helppo varovasti vääntää raulat irti. Ruuvien yms. kaidetolppien ympäriltä sahasin myös rimat poikki. Näin ne rimat irtosivat helposti niidenkin ympäriltä. Ruuvit sai joko ruuvattua tai sorkkaraudalla irti.

Hyvin pian osoittautui, että valtosa osa kannen rimoista on viiden vuosikymmenen käytön jälkeen aivan erinomaisessa kunnossa. Myös saumat olivat myös ehjiä. Välillä oikein harmitti irrottaa teakkia irti kannesta. Oikeastaan juuri missään ei ollut lahonnutta kansirimaa. Liimaukset pettäminen oli kuitenkin niin iso asia, ettei sen korjaaminen olisi onnistunut ilman että kaikki rimat otetaan irti. Toki myös ne ongelmakohdat selvisivä. Vähitellen valkeni, mitä vuosikymmenten aikana kannen alla on tapahtunut ja mitä kaikkea vesi voi saada aikaan – siis tuhota hyvin huomaamattomasta. Kannen molemmilla puolilla vanttirautojen (3 per puoli) ympärystöt olivat olivat pahoin vioittuneita. Rustirautojen ympärillä olevat puuosat ovat suorastaan kukkapultaa. Rimapuun ja kansivaneri sai raaputtamalla irti. Rustirautojen ympärystöön palaan seuraavissa kirjoituksissa.

Varsinaiseksi haasteiksi osoittautuivat kannen eri helat (knaapit, tolpat, ankkurivinssi). Varsinkin kansitolpat oli kiinnitetty niin hyvin kiinni että kiinnityspultit eivät auenneet noin vaan. Kansitolppien kolme pulttia olivat noin 130-150 mm pitkiä ja ne kulkivat läpi reunan tukilaudan. Joten aikamoinen kitka oli jo tämän vuoksi pulteissa. Osa pulteista oli myös ruostunut tms. Lopulta vaikeimpien pulttitapausten kohdalla täytyi käyttää puukkosahaa ja riittävän väkevää terää. Tolppien sekä perä- ja keulakaiteiden irrottamisen jälkeen kansi alkoi olla valmis seuraavaan vaiheeseen.

Työmäärä tähän mennessä: Kolme päivää Lovisassa. Työtunteja yhteensä: 20 tuntia. Kilometerejä takana: 480 km. Ostettuja tunteja:0.

 

Galathean piirustus seinälle – yllätyskirje kotiin

Viime syksynä sain mielenkiintoisen yhteydenoton Ruotsista. Veneen entinen omistaja Johan Boström lähetti sähköpostilla viestin ja kertoi omistamiensa aikoinaan Galathean. Hänen tyttärensä oli tutustunut tähän blogiin ja hän välitti tiedon veneen nykyiseisestä olinpaikasta isälleen.
Sain pitkän selostuksen veneen vaiheista. Referoin tekstin vielä tänne.

Kansion mukana oli muun muassa alkuperäinen piirros, veneen myyntiesite, ohjekirjoja, varustelulistaus hintoineen, eksymätaukukko ja pelastuslautan esite.

Oli aivan mahtavaa saada kansion oikeaan paikkaan.

Piirustus pääsi tänään arvoiselleen paikalle kotona.

Alla hieman kuvia kansion sisällöstä:

Taulujuliste

Havsörnen II - Brochure

 

 

 

Havsörnen II - Brochure

 

 

Havsörnen II - Brochure

 

Galathea Devitation Table

 

Liferaft Brochure

 

Instrument Manuals

Kesälomapurjehdus 2016 – purjehdus Suomenlahdella ja Virossa

Galathean kesälomapurjehdus alkoi heinäkuun alussa. Vesillä vierähti runsaat neljä viikkoa.

Ensimmäinen viikko alkoi purjehduksella kohti itäisen Suomenlahden kohteita (ensimmäistä kertaa purjehdusurallani). Lyhyesti sanottuna koko viikko oli sateinen ja luoteis- ja pohjoistuuli tekivät matkanteosta välillä aika epämiellyttävää.

Seuraavat kaksi viikkoa vierähtivät Virossa. Viimeinen viikko Tammisaaren kansallispuistosta kohti Porkkalaa ja Helsinki. Ohessa purjehdus kuvina ja keskeiset pysähtymispaikat satamissa ja kesän vierailukohteissa. Lomalla pitää tietty tehdä purjehduksen lisäksi myös muitakin juttuja.

Koko kesälomakierros oli seuraavanlainen: Puotila – Emäsalon ympäristö – Pernaja – Svartholma – Suomenlinna – Porkkalanniemi – Lohusalu – Dirhami – Haapsalu – Muhu – Saarenmaa – Vormsi – Tammisaaren kansallispuisto – Porkkalaniemi – Puotila.

Ensin itäiselle Suomenlahdelle:

IMG_2523

Perinteinen lähtökuva – kotisatama jää taakse.

 

IMG_2557

Vesisateella aika maissa kului kalastellen.

 

img_2565-2.jpg

Loviisan ydinvoimala häämöttää – ihan Svartholman linnakkeen vieressä.

img_2567.jpg

Svartholman linnake Loviisan lahdella oli kääntöpaikkana.

IMG_2581

Opastetaulu – ihan uusi tuttavuus koko saari.

IMG_2580

Bockhamin laiturissa oli väljää. Lahden toisella puolen on myös laituri. Hyvä ankkuripaikka kaikilla tuulilla.

IMG_2598

Saaressa oli vielä rauhallista. Eipä näkynyt muita veneilijöitä.

 

Porkkalanniemellä runsaan viikon lähdön jälkeen. Viimeinen puski korkeapaine päälle, kun lahdenylitys kohti Lohusalua alkoi.

Porkkalanniemellä runsaan viikon lähdön jälkeen. Viimeinen puski korkeapaine päälle, kun lahdenylitys kohti Lohusalua alkoi.

Virossa: kierros käynnistyi Lohusalusta – Dirham – Haapsalu – Kuivastu Muhu – Saarenmaa – Vormisi (Svib & Hullo):

 

Paldiskin tuulivoimalapuisto näkyy kauas merelle.

Uusi Ruotsi. Dirhamin kupeessa.

Dirhamin rantabaari ja hieno hiekkaranta antavat kaikki puitteet rantalomailuun.

Ensimmäinen aamu Haapsalussa oli lohduton näky. Matalapaine pysyi pitkään päällä ja matalla. Monta päivää tuuli pohjoisesta.

Haapsalun vierassatamien keskellä on näköalatorni.

Yleisnäkymä Haapalun keskimäiseen vierassatamaan.

Paikallisbussi vei satamasta keskustaa nopeasti ja edullisesti.

Haapsalun linnan muuri.

Vierailuviikolla Haapsalussa järjestettiin Amerikan autojen näyttely.

Haapsalussa on paljon ranta-alueita. Kuva uimarannalta kuvattuna kohti kaupungin keskustaa.

Haapsalun niemen itärannalla on paljon kylpylöitä ja kauniita puistoalueita. Näkymä Kuursalin vierestä.

Lähtöpäivänä, tuulisten ja sateisten päivien jälkeen, kalastuslaivasto oli vielä satamassa.

Haapsalusta etelään lähdettäessä Rokkirahun pohjoispuolella on useita mailia pitkä ruopattu kapea, suora väylä, joka on vain muutamia satoja metriä leveä. Hiidenmaalle liikennenöivät alukset tulevat siinä vastaan.

Koguvan kalastajakylä Muhun saarella on viimeisen päälle EU-rahalla laitettu satama. On vaan pieni ja syväys olematon.

Koguvassa oli hylätty folkkari.

Liivan kylältä kalakauppias möiö savustettuja ahvenia lounaaksi. Nautittu merenrannalla.

Kuivattu kala Koguvassa.

Kirkasta ja lämmintä vettä Muhun rannoilla. Meduusoja tavattu sadoittain.

Automatkalla Saarenmaalla näkee paljon pieni kyliä.

Kaalin kraatteri on suosittu matkailukohde Saarenmaalla Virossa. Kraatteri on syntynyt meteoriitin törmättyä maahan esihistoriallisella ajalla.

Kuresaaren mahtava piispanlinna.

Vormisin saaren opastekyltit kertovat ruotsalaisesta menneisyydestä.

Vormsin saaren Hullon kylässä on ruotsalaisen ortodoksikirkon rauniot.

Vormisissa ei kannata vierailla hienon sataman vuoksi vaan mahtavan kyläravintola (Krog no 14) vuoksi. Tarjolla on paikallista olutta ja siideriä. Villisika on paikallista lähiruokaa.

Vormsin ja mantereen välisellä merialueella on todella kova vastavirta mentäessä pohjoiseen.

Suomenlahdella oli todella paljon sinilevää heinäkuun kolmannella viikolla. Aika surullista.

Parin viikon Viron kierroksen jälkeen rantauduimme Tammisaaren kansallispuiston luonnonsatamiin. Niitä oli jo ikävä.

Rauhallinen rantautumispaikka.

 

Synttäripurjehdus Viroon

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme käyneet purjehdusseurueella aina toukokuun kolmantena viikonloppuna Tallinnassa – yleensä viikkoa ennen kouluvuoden päättäjäisiä. Tämä kerta oli Galahtealle toinen.

Kipparilla tuli toukokuussa 40 vuotta täyteen. Mikä olisi parempi tapa juhlia kuin juhlapurjehdus ja juhlat päälle Tallinassa. Perjantaista maanantaihin kestänyt viikonloppu oli oikein antoisa.

IMG_2037

Suomenlahdella tavattiin tietysti isoja tankkereita. Ilma oli hieno – vähän sentään tuuli.

IMG_2048

Vanhan kaupungin satamaan on aina jännittävää tulla.

 

IMG_2110

Galathea kuvattuna ylhäältä – naapuriveneen mastosta.

IMG_2127

Juhlaliputus kipparin kunniaksi.

 

 

Arkisto