P & K I/2013
Puuvene vailla vertaistansa
© TEKSTI JANNE IMPIÖ • KUVAUS KARI SALONEN
Artikkeli julkaistu alunperin Maaseudun Tulevaisuuden Mökkiläinen-liitteessä toukuussa 2013.
Veneenveistäjä Jouni Hassinen innostui puuveneistä muutama vuosi sitten, eikä paluuta entiseen elämään ole.
MIETO TERVAN tuoksu leijuu ilmassa karkkilalaisen talon pihalla. Kesäinen haju lähtee puisesta soutuveneestä, joka on käsitelty tervalla terästetyllä kyllästys-öljyllä.
Veneen pinnat ovat vielä kosteita, eikä venettä voi koesoutaa ainakaan päivään. Terva on sävyttänyt mäntylaudat tummiksi, ja puun kuviot korostuvat. Veneen taidolla veistettyjä kohtia ei voi olla koskettelematta.
Veneenveistäjä Jouni Hassinen valmistelee uusinta venettään myyntikuntoon. Se on järjestyksessä viides Hassisen omin käsin myyntiin veistämä. Luopuminen kirpaisee, sillä rakentamisen aikana veneeseen syntyy vahva side.
”Hieman helpottaa, kun pian pääsen koesoutamaan sen. Jokaista pitää ehdottomasti kokeilla ennen asiakkaalle luovuttamista.”
Pankajärvi yksi harvoista
SUOMESSA TUNNETAAN yksitoista perinteistä venemallia. Luku perustuu kansatieteilijä Toivo Immanuel Itkosen 1920-luvulla tekemiin tutkimuksiin.
Hassisen veistämä Pankajärvi-vene on yksi näistä. EU-määrittelee sen ”historialliseksi veneeksi”, koska malli on ollut todistettavasti käytössä ja tunnettu ennen vuotta 1950.
Vanhan piirustusten pohjalta veistettävä järvivene ei tarvitse EU:n huvivenedirektiivin edellyttämää CE-merkintää. Veistäjä Hassisella on siksi monta huolta vähemmän.
”Onneksi Suomi sai poikkeusluvan muutamille historiallisille veneille. Uusille puuveneille CE-merkinnän saaminen on työlästä.”
Uranvaihdolla veistäjäksi
VENEPUUSEPÄKSIKSI HASSINEN ryhtyi monen sattuman kautta. Trukkikuskin hommat loppuivat. Alanvaihto oli jo kummitellut mielessä, ja työttömyys potkaisi vauhtia muutokseen.
Lopulta Hassinen sai paikan Riihimäen aikuiskoulutuskeskuksen kolmivuotiselta veneenveistolinjalta ja opinnot alkoivat syksyllä 2011.
Hän tiesi veneistä juuri sen verran, mitä tavalliselta mökkeilijältä vaaditaan.
”Ruovedellä minulla on lasikuituinen soutuvene, sellainen muovirimpula. Vene on kirjaimellisesti ihan paska.”
Saarimökki edellytti hyvän yhteysveneen.
”Näin 2011 ilmoituksen puisesta Enklinge-jullesta. Ostin sen ja puuvenevaihe lähti siitä. Seuraavat kaksi kesää seilasin sillä.”
Enklinge on perinteinen saaristolaisvene, joka on ensisijaisesti soudettava, mutta sillä voi myös purjehtia.
Yksinoikeus malliin
PANKAJÄRVEN VENE on Hassisen kultahippu, sillä hänellä on yksinoikeus mallin valmistukseen.
Malli syntyi eteläsavolaisen järven rannoilla. Venemalli on nyt lainassa hänellä ja ajan myötä sen oikeudet siirtyvät seuraavalle veistäjälle.
Puuveneistä Hassinen ei suostu enää luopumaan.
”On rentouttavaa pelkästään soudella järvellä hyvällä puuveneellä työviikon jälkeen.”
Ennen sanottiin, että yhdestä männystä saadaan veneeseen kaikki puutavara ja lopuista poltetaan tervaa. Hassinen harmittelee, että nykyään juurakotkin haketetaan. Hän haluaisi kokeilla niiden työstämistä.
”Joskus haluaisin rakentaa vanhoin menetelmin veneen, jonka puut olen itse metsästä valinnut, kaatanut ja sahannut.”
Hassinen tietää, ettei hän pysty kilpailemaan hinnalla muovisten sarjatuotantoveneiden kanssa.
”Käsityöläinen ei voita hintakilpailua. Puuvene on onneksi pitkäaikainen ystävä.”
Mäntyä, saarnea ja kuusta
PANKAJÄRVEN VENEET tehdään perinteisesti suomalaisista mäntylaudoista. Kaaret ovat virolaista saarnea ja airot kotimaista kuusta tai mäntyä.
Hassinen saa puutavaran koulunsa välityksellä riihimäkeläiseltä sahalta.
Sahalla puut sahataan tuppeen mahdollisimman leveästä tukista. Hassinen puolestaan sahaa laudat sopiviksi kylkilaudoiksi. Laudan sydänpuoli tulee ulospäin ja tyvipää keulaan. Jämäpaloista syntyvät veneen penkit, tuhdot. Veneen tekemiseen kuluu noin 3–4 viikkoa.
”Puuaineksen pitää olla hitaasti kasvanutta. Veistäjälle muutaman millin vuosikasvu on ihanteellinen, pari milliä alkaa olla jo liikaa.”
Hassinen kertoo, että ihanteellinen venepuu on rinnankorkeudelta vähintään 45 senttiä leveä.
Viisi lautariviä riittää
PANKAJÄRVI-VENE ON kaunislinjainen ja siro. Se on 5,2 metriä pitkä ja 1,38 metriä leveä. Laidankorkeus kölilaudasta on 40–48 senttiä.
Rakentaminen alkaa kölin sekä perä- ja keulavannaksen veistämisestä.
”Kölissä on oltava ketkaa eli kaarevuutta. Muuten veneen soudettavuus kärsii.”
Hassinen sanoo, että veistäjän jälki näkyy jokaisessa yksilössä. Oman veneensä Hassinen tunnistaa penkkien muodoista.
”Jos ei niistäkään, niin veneen tunnusnumero on piilossa veneen perävannaksessa.”
Savolaismallissa on viisi kylkilautaparia. Hassisen veistää kaksi alinta lautariviä venevanerista.
”Jos ensimmäinen lauta olisi tavallista mäntylautaa, se halkeaisi muutaman vuoden sisällä, koska lautaan kohdistuu niin voimakas jännite.”
© TEKSTI JANNE IMPIÖ • KUVAUS KARI SALONEN
Artikkeli julkaistu alunperin Maaseudun Tulevaisuuden Mökkiläinen-liitteessä toukuussa 2013.
Lähde mainittava lainatessa
Linkit:
Veistämön sivut: Högforssin Wene ja mökkiapu
